Kadonneet Kissanpennut: Esinäytös

Lehtikadon kylmä tuulenpuuska taivutti kuusten yläoksia niin, että näytti siltä että koko metsä kaatuisi. Jos katsoi tarkkaan, näki lumihangen keskellä kaksi pientä karvamyttyä taivaltamassa eteenpäin.
"Täytyisi löytää suojapaikka", musta pentu yritti maukua, mutta hampaat kalisivat niin ettei sanoista meinannut saada selvää. Hiukan suurempi valkoinen pentu vain nyökkäsi vastaukseksi. Pilvistä saattoi huomata, että sade oli tulossa. Tämä katseli ympärilleen, ja huomasi onton kannon.
"Tule Mustapentu", hän naukaisi. "Voimme ehkä nukkua tuon kannon sisällä."
Mustapentu huokaisi helpottuneena. Hän ei olisi jaksanut enää vaellella.
Pennut tassuttivat kannon luo, ja Mustapentu kiipesi tämän päälle.
"Hyi!" kolli nyrpisti nenäänsä ja astahti taaksepäin. "Se haisee variksenruoalle!"
"Meillä ei nyt ole muutakaan nukkumapaikkaa", valkoinen pentu maukui. "Minä ainakin nukun mieluummin kannon sisällä kuin maassa, jossa on hirveä kasa lunta lunta ja lisää lunta. Jäädymme lumen päällä kuoliaaksi!"
"No olkoot sitten, Pilvipentu", Mustapentu sanoi vastahakoisesti, ja astui kannon sisälle. Pilvipentu nuuski vielä ympärilleen. Valkoinen naaras oli hetken näkevinään jotain, mutta hahmo näytti katoavan pensaikkoon. Pentu katseli vielä hetken pusikkoon, jonne varjo oli kadonnut, mutta tästä ei näkynyt jälkeälään. Naaras hyppäsi kannon sisään.

Pilvipentu heräsi siihen että hän tunsi jonkun tuijottavan heitä. Naaras nosti hitaasti katseensa ylöspäin. Kylmät väreet kulkivat pennun selkäpiitä pitkin.
"Mustapentu, herää!" Pilvipentu kuiskasi varovasti.
"Lopeta!", kolli mutisi."Haluan nukkua."
"Katso varovasti ylös", Pilvipentu suhahti.
Mustapentu käänsi päänsä ylöspäin, jolloin kollilta pääsi kauhistunut kirkaisu. Mäyrä käänsi päänsä pentuihin päin ja otti yhden askeleen eteenpäin.
"Ole liikkumatta", naaraspentu kuiskasi peloissaan. Se ei kuitenkaan auttanut. Mäyrä hyökkäsi pentujen kimppuun.
Yhtäkkiä kaikki hidastui, ja paikalle astui tähtien peitossa oleva kissa.
"Vain sinä voit pelastaa pennut", tähtikissa lausahti. "Mutta varo: Tututkin voivat olla vihollisia."
Sitten paikalle saapui toinenkin tähtikissa.
"On sinun vuorosi olla suuri päällikkö."

Lehti hätkähti hereille. Hän oli nähnyt saman unen jo ennenkin. Ehkä se tarkoitti jotain? Pitäisikö hänen mennä johonkin? Entä jos hän ei enää koskaan palaa? Lehden päässä pyöri monta vaihtoehtoa. Naaras ravisteli päätään ja tassutteli toisen kissan luo.
"Kotka!" Tämä naukaisi.
Kotka kääntyi katsomaan naaraaseen ja tassutti tämän luo.
"Mikä hätänä?" Kolli kysäisi. "Oletko sairas?"
"Ei, olen ihan kunnossa", Lehti sanoi. Hetken hiljaisuuden jälkeen naaras maukui:
"Muistathan vielä sen unen, josta kerroin?"
Kotka nyökkäsi ja Lehti jatkoi:
"Minusta on alkanut tuntua että se tarkoittaa jotain. Eihän normaalisti pitäisi nähdä samaa unta niin monesti."
Kotka katsoi Lehteen ymmärtäväisesti.
"Jos se sinusta tarkoittaa jotain, niin mitä aiot tehdä?", Kotka kysyi.
"Ajattelin että minun täytyy lähteä johonkin", naaras aloitti, mutta Kotka keskeytti hänet.
"Minä tulen mukaan."
Lehti nyökkäsi hyväksyvästi, ja kissat lähtivät matkaan kohti tuntematonta metsäpolkua.